Mika Antero Santonen in memoriam
Mika Santonen oli paitsi suomalaisen työturvallisuuden asiantuntija ja aktiivinen edistäjä, myös yksi Nolla tapaturmaa -foorumin alkuvaiheen pioneereista. Haluamme muistaa Mikaa hänen ansioistaan foorumin toiminnan ja turvallisemman työelämän hyväksi.
Mika Santosen suuntautuminen työturvallisuuden pariin alkoi opiskelijana Tampereen teknillisen korkeakoulun konetekniikan osastolla, josta hän valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1997 pääaineenaan turvallisuustekniikka. Opinnäytetyö koski paineastioiden turvallisuutta ja toimeksiantajana oli Teknillinen tarkastuskeskus.
Toimimme molemmat pari vuotta Turvallisuustekniikan laitoksella tutkijoina. Koska jaoimme saman työhuoneen, meillä oli varsin kattava käsitys toistemme ajatuksista ja tekemisistä. Varsin pian lähdimmekin toteuttamaan yhteisiä projekteja. Niihin sisältyi muiden muassa riskien arvioinnin kouluttaminen asiakasorganisaatiossa, mikä ei ollut tuohon aikaan mitenkään tavanomaista. Olimme myös laitoksen muun henkilöstön kanssa toteuttamassa Tampere-talon suurinta kansainvälistä IEA 97-konferenssia.
Kun valmistumiseni jälkeen jätin korkeakoulun 1998, Mika jatkoi opinnäytetyöhöni perustuvaa työturvallisuuden johtamisen kehittämistä pilottiprojektissa Kilpilahden teollisuusyritysten kanssa. Vuosituhannen vaihteen tienoilla Mika siirtyi itsekin ”oikeisiin töihin” Technip Offshore Oy:n työturvallisuuspäälliköksi Poriin. Projektin jälkeen yhteistyötä kuitenkin jatkettiin yritysten ja Työturvallisuuskeskuksen kanssa.
Yhteistyömme tuloksena julkaistiin tammikuussa 2001 Turvallisuuskymppi - työturvallisuuden itsearviointimenetelmä ja opaskirjanen. Turvallisuuskymppi sai laajempaa näkyvyyttä, kun kiersimme parin vuoden aikana toteuttamassa kymmeniä teollisuuden tilaajayritysten järjestämiä koulutuspäiviä ympäri Suomea vakuutusyhtiö Fennian mukana.
Varsinainen läpimurto Mikan työuralla tapahtui, kun hänet valittiin ohjelmapäälliköksi valtakunnalliseen työtapaturmaohjelmaan 2001-2005 Työturvallisuus kohti maailman kärkeä. Ohjelman ja sen rahoittamien hankkeiden kautta Mika pääsi tutustumaan ja tekemään yhteistyötä erilaisten verkostojen ja työelämän vaikuttajien kanssa. Työtapaturmaohjelma olikin merkittävällä tavalla edistämässä työturvallisuutta Suomessa. Ohjelman arviointiraportissa todetaan mm. seuraavasti.
”Työtapaturmaohjelma on pystynyt osaltaan edesauttamaan yritysten välistä verkostoitumista työturvallisuuden saralla. Tämän verkostotyön helminä on luotu uusia ja innovatiivisia toimintatapoja työturvallisuuden edistämisen kentällä.”
Epäilemättä merkittävin työtapaturmaohjelman aikaansaannoksista oli ja on edelleen Nolla tapaturmaa -foorumi, joka käynnistyi yhtenä ohjelman hankkeena. Muistan vieläkin Mikan tohkeissaan esitelleen ajatuksiaan foorumista. Totta puhuen en itse ollut tuolloin asiasta kovin innoissani. Onneksi Mika ei yleensä korvaansa lotkauttanut jarrumiesten mielipiteille.
Mikan kutsumana pääsin itsekin mukaan foorumin syntytalkoisiin. Huomasin varsin pian, että sen taustalla oli vankkumaton kannatus ja asialleen sitoutuneet ihmiset, ja myös vahva yhteinen tahtotila siitä, miten työturvallisuutta pitäisi Suomessa kehittää. Vahva tahtotila oli seurausta Mikan ja muiden taustahenkilöiden intohimosta, määrätietoisuudesta ja visiosta, joiden tulokset jatkavat edelleen kukoistustaan.
Työtapaturmaohjelman jälkeen Mikan työura jatkui työturvallisuuden asiantuntijana Itella Oy:n ja vahinkovakuutusyhtiö Pohjolan leivissä. Hänen käytännön osaamisensa ja tahtonsa ratkaista asioita sai laajaa tunnustusta esimerkiksi rakennustyömaiden turvaryhmien sekä vakavien vahinkojen tutkintaryhmän keskuudessa.
”Syy on pitkälti asenteissa, mutta pelkkä asennemuutos ei riitä. Asenteen täytyy kääntyä turvalliseksi toiminnaksi, osaksi jokapäiväistä elämää. Ne ovat yksinkertaisia juttuja. Esimerkiksi liikenteessä turvavyön käyttö ja nopeusrajoitusten noudattaminen.”
Työelämän ohella Mika tunnettiin urheilumiehenä. Hän oli käynnistämässä TTKK:n liikuntatoimintaa 90-luvun alkupuolella. Mikan aktiivisuus sekä teekkareiden urheilu ja voimailukerho TUrVoKe ry:n puheenjohtajana että korkeakoulun liikuntasihteerinä mahdollisti rahoituksen useille koulun lajijaostoille. Kenttäkokemusta hänelle kertyi ainakin kaukalopallon ja salibandyn parista, jossa hän toimi seuratasolla myös valmennustehtävissä. Varttuneemmalla iällä käteen tarttuivat golfmailat, joiden kanssa Mika viihtyi parhaiten Nurmijärven Golfklubin viheriöillä.
Yhteistyömme Mikan kanssa oli saumatonta ja tapasimme toisiamme säännöllisesti vaihtaen kuulumisia. Mika oli meistä aina se aktiivisempi osapuoli, mistä olen hänelle edelleen kiitollisuuden velassa. Hänellä oli taito oikaista mutkia suoriksi ja tiivistää monimutkaisetkin kysymykset olennaiseen. Hänellä oli myös poikkeuksellisen korkea työmoraali, Mika ei jättänyt mitään asiaa koskaan puolitiehen. Nämä olivat hänelle ominaisia luonteenpiirteitä, joista voin sanoa olleeni aidosti kateellinen.
Meidän kahden voinee luonnehtia olleen kuin paita ja peppu, joskaan en ole ihan varma kumpi oli kumpi. Ainakin persoonina olimme erilaisia, kuten Mika omin sanoin asiaintilaa kuvaa: ”Me ollaan muuten samanlaisia, mutta toi ajattelee mitä sanoo, kun taas mää sanon mitä ajattelen.”
Mika nukkui pois sunnuntaina 17.4.2022. Jäämme kaipaamaan Mikaa erityisesti hänen tinkimättömästä asenteestaan sekä kaikista hänen työturvallisuuden eteen istuttamistaan iduista, jotka jatkavat edelleen kasvamistaan hänen jalanjäljissään.
Mika Liuhamo, Työterveyslaitos
Kirjoittaja on Mika Santosen pitkäaikainen työkaveri ja Nollis®-tiimin jäsen