Nollis®-blogi: Kohti nollaa - jäähtyykö vai lämpeneekö?

Nollis®-blogi: Kohti nollaa - jäähtyykö vai lämpeneekö?

Mitä ja miten mittaamme kun mittaamme työturvallisuutta, työterveyttä tai työhyvinvointia? Tätä pohtii blogissaan Mika Liuhamo Työterveyslaitoksesta.

Olen entinen tekniikan ylioppilas. Tutustuin opiskelujen aikana lukuisiin fysikaalisiin suureisiin ja mittayksiköihin, jotka tuottivat nuorelle opiskelijalle päänvaivaa. Pelkästään kansainvälisen SI- eli metrijärjestelmän seitsemän perusyksikköä muodostavat lukemattoman määrän johdannaisyksiköitä, joiden hahmottaminen ja ymmärtäminen vaatisi perusteellista asiaan paneutumista.

E = mc2 (SI-yksikköinä ilmaistuna J = kgm2/s2) kertoo, että energia ja massa ovat yhteydessä toisiinsa, ja massaa voi pitää yhtenä energian muotona.

Opiskelujen lomassa pääsin käymään myös ulkomailla työharjoittelussa. Englannissa osattiin jo 1990-luvulla mitata lämpötilaa Celsius-asteina ja massaa grammoina. Metri- ja brittijärjestelmän mittayksiköt esitettiin kuitenkin rinnakkain, samaan tapaan kuin hieman myöhemmin Suomen lähikaupoissa markkojen vaihtuessa ecuiksi ja sittemmin euroiksi.

Yhteensopimattomuus mittayksiköissä on johtanut suunnitteluvirheiden kautta onnettomuuksiin, esimerkiksi Mars Climate Orbiter -luotaimen menettämiseen syyskuussa 1999.

Yhdysvallat on sen sijaan takapajula, josta monia metrijärjestelmän yksiköitä sai vuonna 1995 hakemalla hakea. Loppukesän ulkolämpötila oli tavallisesti 75 °F, auton tankkiin mahtui 20 gal ja valtateillä yleinen kattonopeus oli 55 mph. Eurooppalaisen toiveet kansainvälisten mittayksiköiden noudattamisesta kaikuivat kuuroille korville. Onneksi kotiläksyt oli tullut luettua.

1 pint (UK) = 1/8 gal ≈ 0,57 litraa
1 pint (USA, nesteille) = 1/8 gal ≈ 0,47 litraa
1 pint (USA, kiinteille aineille) = 1/8 gal ≈ 0,55 litraa

Tematiikka muuttuu astetta vaikeammaksi, kun mittauksen kohteeksi otetaan abstrakti käsite, kuten työturvallisuus, työterveys tai työhyvinvointi. Yhteisesti sovittujen mittayksiköiden käyttö ei enää riitä, vaan tarvitaan operationalisointia, teoreettisen käsitteen yhdistämistä havaittaviin tai mitattaviin ominaisuuksiin. Pitää ymmärtää, mikä tarkasteltavassa käsitteessä on ylipäätään mitattava ominaisuus, joka kuvaa käsitettä riittävällä tavalla.

Onko työturvallisuus yhteisesti jaettu käsite työpaikalla? Mitä sillä tarkoitetaan? Soveltuuko työtapaturmien lukumäärä kuvaamaan työturvallisuuden tasoa? Onko indikaattori vertailukelpoinen eri työyksiköiden, yritysten tai toimialojen, saati kansakuntien välillä?

Oletetaan, että olemme sopineet työturvallisuuden yhteiseksi indikaattoriksi tapaturmataajuuden, eli työtapaturmien lukumäärän suhteessa tehtyyn kokonaistyöaikaan (kpl/106 h). Sovimme myös, mitä työtapaturma tarkoittaa: äkillinen, odottamaton, ulkoisten tekijöiden aiheuttama ja työntekijän työstä vähintään yhden päivän poissaoloon johtaneeseen loukkaantumiseen johtava tapahtuma. Lisäksi oletamme, että työpaikalla kaikki ymmärtävät indikaattorin samalla tavalla.

Tämän jälkeen on vielä sovittava, milloin indikaattorin osoittama tulos on hyvä, ja milloin se ei ole sitä. Tässä kohtaa tilannetta voidaan helpottaa yksinkertaisella periaatteella, jonka mukaan vain nolla on hyväksyttävä tulostavoite. Kaikki siitä poikkeava ilmaisee kehittämisen tarvetta.

Nolla on parillinen kokonaisluku. Nolla on sekä reaaliluku että imaginaariluku. Nolla on suurin ei-positiivinen ja pienin ei-negatiivinen luku. Nolla itse ei ole positiivinen eikä negatiivinen.

Absoluuttisen nollan saavuttamisen sijaan lienee paikallaan arvioida, onko työturvallisuus ylipäätään jämähtänyt paikalleen, vai muuttumassa parempaan tai kenties heikompaan suuntaan? Palaamme siis kysymykseen, miten hyvin kyseinen indikaattori mittaa kehitystä? Tapaturmataajuutta käytetään keskeisenä indikaattorina, kun vertaillaan työturvallisuuden kehittymistä suomalaisessa työelämässä.

Kaikkien toimialojen yhteenlaskettu tapaturmataajuus vuonna 2016 oli noin 29 (kpl/miljoona työtuntia). Taajuus näyttäisi nousseen edellisvuodesta, jolloin se oli ennätysalhainen 28,8. Pitkällä aikavälillä taajuustrendi on kuitenkin laskeva.

Mitä sitten mitataan, jos työpaikka kehittyy niin pitkälle, että nolla tapaturmaa onkin realiteetti? Numeerisen mittaamisen rajoitteet eivät ole rajoite itse tavoitteelle ja sen saavuttamiselle. Työturvallisuudelle on mahdollista löytää myös sitä kuvaavia positiivisia indikaattoreita, jotka eivät ilmaise pelkästään negatiivisen seurauksen puuttumista, vaan myönteisen asian toteutumista. Monella työpaikalla on käytössä kirjo erilaisia tapoja tekemisen seurantaan ja mittaamiseen.

Työturvallisuusindeksi lasketaan positiivisten havaintojen lukumäärän suhteena kaikkien havaintojen lukumäärään (esim. 62/85 * 100 % = 73 %). Indeksillä voidaan vertailla kehitystä oman työyksikön sisällä tai yksiköiden välillä.

Reaalilukuja tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää nollan olevan työturvallisuudessa enemmänkin toiminnan lähtökohta ja periaate kuin numeerinen tavoite. Nolla-ajattelussa on kysymys siitä, että arvotamme työpaikalla yhteisesti tärkeän asian ja annamme sille mahdollisimman selkeän ja laajasti hyväksyttävän tavoitearvon. Nolla-tavoite merkitsee sitä, että pyrimme toiminnassamme jatkuvasti kohti parasta mahdollista tilannetta käytettävissä olevin keinoin, välttämättä koskaan saavuttamatta numeerista tulosta.

Nolla tarkoittaa välittämistä (0=♥)!

Kaiken mittaamiseen liittyvän keskustelun ja pohdinnan jälkeen tultaneen siihen päätelmään, että mittarit, olkoot laadullisia, määrällisiä, objektiivisia, subjektiivisia, ennakoivia tai reagoivia, ovat loppujen lopuksi vain keinotekoista tulkintaa todellisuudesta. Tärkeintä on se, miten me itse koemme ja hahmotamme tilanteen. Onko siis sinun työsi omasta mielestäsi turvallista, terveellistä, tuottavaa ja hyvinvointiasi tukevaa? Jos näin ei ole, olisiko aika tehdä asialle jotakin?

Tule keskustelemaan lisää aiheesta Kiss my safety - Turvallisuus on oivalluksia -seminaarin tuumaustunnille Turkuun 15.-16.5.2018!

Mika Liuhamo

tuotepäällikkö, Työterveyslaitos
kirjoittaja mittaa ja seuraa mm. työsuojelukoulutuksen vaikuttavuutta